Epävarmuuden kohtaaminen vaatii taitoja

Muutostilanteissa syntyy epävarmuutta, joka kertoo mm. siitä, että
sisäisesti ei tiedetä kuinka tulee toimia eikä ulkoisten tapahtumavirtojen kulkua voida täysin ennustaa. Muutoksessa toimiminen on kuitenkin elämän ja elävyyden keskeinen tuntomerkki. Näin ollen epävarmuuden kokemus ei ole jotain, joka tulisi poistaa puhumattakaan siitä, että sitä hävettäisiin. Kokemus viestii siitä, että kokijalla on mahdollisuus vahvistua niin mentaalisten kuin toiminallisten taitojen harjoituksessa.

Todellisuus, siis maailman tapahtumisen virta, kulkee kulkuaan. Ihminen elää tuossa virrassa, joka tulee kohti horjuvasti, ennustamattomasti vaihdellen. Epävarmuutta ei voi poistaa eikä hallita, mutta sitä voidaan oppia kohtaamaan taitavammin kuin ennen. Se tapa, jolla ihminen toimii, mitä tekoja tekee, kunkin erillisen tapahtuman kohdalla vaikuttaa sitten todellisuuden kulkuun, mutta myös vahvistaa tai heikentää hänen epävarmuuden kohtaamisen taitojaan.

Tunnusomaista epävarmalle tilanteelle, asioiden kululle ja kaiken uuden luomiselle on se, että joudutaan niin toiminnallisella kuin järjenkäytönkin tasolla toimimaan sekavassa, vaikesti jäsentyvässä tilanteessa, jossa entiset tavat ja ajattelumallit eivät auta. Niiden käyttö tuottaa jopa tarkoituksensa vastaisen tuloksen.

Tähän mennessä olen omassa ajattelussani päätynyt siihen, että epävarmuuden kohtaamisessa on neljä keskeistä ulottuvuutta, jotka tulee käsittää nykyistä paremmin ja joiden luonteen jokainen voi itse ottaa huomioon niiden kohtaamista harjoitellessaan. Tärkeää on oppia erottamaan, mitkä tavat osoittavat varmuuden (ennustettavuuden ja suunnitelmallisuuden) ohjaavan omaa toimintaa ja ajattelua silloin kun niitä pitäisi monipuolistaa käsittelemään epävarmuutta.

  • On ymmärrettävä todellisuus tapahtumisena, joka sisältää sekä mekaanisia, koneenkaltaisia, että aitoja, virtaavia prosesseja. Jos tapahtumavirrat ymmärretään vain mekaanisina kulkukaavioina, niiden suhteen toimitaan kuin koneen osien suhteen. Tällöin jäävät käsittämättä ja kohtaamatta ne tapahtumat, jotka eivät mekaaniseen malliin sovi. Olennaista on sen eron havaitseminen, milloin prosessissa voidaan toistaa vanhaa ja milloin on luotava uutta.
  • On harjoitettava käytännön toiminnan tapoja, koska juuri toiminnan yhteydessä oirehtivat tänään seikat, jotka muuttavat huomisen. Olennaista on sen havaitseminen, että myös ihminen ymmärretään toimintansa kautta itseään muovaavana, joka teoillaan (eikä siis persoonallaan, tavoitteillaan, lapsuudellaan tms.) reagoi ja vaikuttaa maailman tapahtumiseen ja itseensä.
  • On syvennettävä ja monipuolistettava järjenkäyttötapoja, koska valtavirran tieteenharjoituksen ja globalismin tuottama järjenkäyttö ei mahdollista yllättävien, epäselvien ja ristiriitaisten tilanteiden käsittelyä. Olennaista on sen havaitseminen, että totuttu järjenkäyttö on vain yksi ja kapea versio monista mahdollisuuksista.
  • On suunnattava huomio eettisen toiminnallisen ulottuvuuden vahvistamiseen niin yhteiskunnassa, yhteisöissä kuin yksilöissä, koska toistaiseksi käsitämme vain heikosti, mikä on eettisyyden funktio, tehtävä yhteisöjen ja ihmisyyden ylläpidossa. Olennaista on sen havaitseminen, että eettisyys on etenkin muuta kuin arvoja.

Nämä neljä epävarmuuden kohtaamisen ulottuvuutta ovat käytännöllisessä vuorovaikutuksessa keskenään siten, että yhden kehittämisen liikkeelle saaminen vetää mukanaan vähitellen myös muut. Vuorovaikutus virtaa ajassa eteenpäin kaiken aikaa fluktuaalisesti, ja neljän ulottuvuuden etenemisestä ja kohtaamisesta muodostuu epävarmuuden kohtaamisen perusmalli ja keskeinen taitavuus. Mallin soveltaminen edistää sen käsittämistä, että epävarmuudesta johtuva ahdistus on normaalia. Se myös auttaa löytämään sopivia toimintatapoja ennustamattomiin tilanteisiin. Mallin omaksuminen käynnistyy helpoimmin jonkin arkisen teon muutoksesta. Muutoksen tarve puolestaan nousee usein elämän ikävistä yllätyksistä ja raskaista menetyksistä. Suurten filosofioiden lukeminen tai vaikka tämän blogin ajatusten opetteleminen ei siis auta. Unohda siis tämä teksti ja käynnistä oma harjoittelusi!

Lue lisää Jaana Venkulan kirjasta ”Epävarmuudesta ja varmuudesta”, jonka uusintapainoksen on julkaissut Lyhty ry, (Alkuperäinen kustantaja Kirjapaja Oy.)

Julkaistu 4.11.2017

Jaana Venkula

Jaana Venkula on tunnettu suomalainen kouluttaja ja tietokirjailija. Hän on palkittu puhuja ja julkaissut lukuisia kirjoja. Tunnetuimpia teoksia ovat mm. Tekemisen taito, Taiteen välttämättömyydestä ja Epävarmuudesta ja varmuudesta.

Jaa sivu: